Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita…

Vaan tuleeko enää? Kannattaako kenenkään enää haaveilla lakaisukoneenkuljettajan tai lääkäri-hoitajan ammatista. Tuleeko tilalle tekoälyn konsultteja, bioelektroniikan suunnittelijoita, sosiaalisten verkostojen analyytikoita ja web-puutarhureita. Kuinka suurelta osin robotit korvaavat ihmisen?

Paljon kysymyksiä on vastausta vailla. Onko niitä ammatteja jäljellä, mihin nuoret ovat kouluttautumassa sitten, kun he valmistuvat. Kehitys on nopeutunut tai sanottaisiinko, että muutos on nopeutunut. Kehitys viittaa positiiviseen muutokseen, mutta maailmassa on muunkinlaisia voimia ja signaaleja.

Viime vuoden aikana on kirjoitettu paljon väistyvistä ammateista ja työelämän murroksesta. On hauskaa leikitellä ajatuksella vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuksen laitoksen tutkijalle Leena Jokiselle se on työtä.

Tulevaisuuden tutkimuksen laitoksella työskentelee viistisenkymmentä tutkijaa. Laitoksella tutkitaan myös erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Tietoa kerätään asiantuntijoilta ja erilaisilla menetelmillä tarkastellaan, minkälaisiin tulevaisuuksiin erilaiset signaalit ja trendit voivat johtaa. Tutkimuksessa käytetään asiantuntijahaastatteluja, monen kierroksen Delfoi-menetelmää, keskustelua, eläytymistä, toiminnallisia menetelmiä, back castingia ja paljon ajattelutyötä. Tulevaisuuden tutkijoiden tarkoitus on myös auttaa ihmisiä ajattelemaan toisin ”out of the box”.

Keskustelu Jokisen kanssa on ajattelua avartavaa. Pohdittavaksi tulee myös työnohjauksen asema tulevaisuudessa ja oma vastuu siitä, minkälaista vaihtotehoista tulevaisuutta oman elämän ratkaisut vahvistavat. Voisiko työnohjaaja olla arvovaikuttaja, inhimillisen kohtaamisen ekspertti, työelämän muutoksen asiantuntija ja tulevaisuuden tiedon jalkauttaja? Muuttuuko työnohjauksen luonne vai väheneekö tarve sitä mukaa, kun robotit valloittavat työvoimavaltaiset alat ja 3D printtaamisesta tulee arkipäivää.

Tutkimusta ei ennustamista

”Tutkimme tulevaisuutta hyvin eri kanteilta. Tutkimme työelämää, kestävän liiketoiminnan teemoja, koulutusta ja oppimista. Keskeisiä ovat myös ympäristön, energian ja kestävän kehityksen tutkimusalueet sekä sosiaali-ja terveysalan tulevaisuus. Myös ruokaan liittyvä tutkimustraditio on pitkä”, Leena Jokinen kertoo.

”Oma työni keskittyy työelämän tulevaisuuden tutkimukseen. Olemme mm. tehneet opiskelijoille työelämän simulaation. Se on verkko-ohjelman, jonka avulla voi kokeilla, mitä tulevaisuuden työelämä tuo tullessaan. Se auttaa pohtimaan, millaisia päätöksiä teen ja mitä tulevaisuudelta odotan, mitkä asiat ovat tärkeitä, haluanko ehdottomasti johonkin tihettyyn ammattiin vai onko minulle tärkeämpää se, että työelämäni olisi laadullisesti tietynlaista esimerkiksi kotona tapahtuvaa.”

Poistuvia ammatteja Leena Jokinen ei lähde listaamaan. Hänen mielestään on turhaa valaa ahdistusta varsinkaan opiskeleville nuorille.

”Kukaan ei loppujen lopuksi tiedä, miten tulee käymään”, Jokinen sanoo. ”Aina voi tulla mukaan yllättäviä tekijöitä. Myös sattuma pitää ottaa huomioon. Tutkimme tulevaisuutta vakavasti, emme ennusta.”
”Voisi ajatelle, että kaikissa skenaarioissa ja erilaisissa olosuhteissa ne ammatit säilyvät, jotka tuottavat lisäarvoa ja joista joku on valmis maksamaan.”

Mielenkiintoisempaa onkin miettiä uusia tulevaisuuden ammatteja.

Monet tulevaisuuden visiot ovat toteutuneet eri tavalla kuin on oletettu. Teknologian kehitys on nopeaa ja se muuttaa työelämäämme koko ajan, mutta asiat eivät etene aina niin nopeasti ja suoraviivaisesti kuin oletetaan. Leena Jokinen ottaa esimerkiksi ruoan. 60-luvulla arveltiin, että 2000-luvulla kukaan ei enää syö ruokaa vaan tiivistettyä ravintoa ja pillereitä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ihmiset syövät vitamiineja ja energiapatukoita, mutta myös äitien tekemää ruokaa: makaronilaatikkoa ja karjalanpaistia. Jo varhaisen vuorovaikutuksen iässä lapset sosiaalistuvat, mukana on aina ennustamattomia tekijöitä, tunteet, tavat ja inhimillisyys. Onneksi.

Neljä vaihtoehtoista suuntaa

Tulevaisuuden tutkimuksessa ajan käsite on keskeisessä asemassa. Teknologian tutkimuksessa viisi vuotta on pitkä aika, kun taas esim. työelämän tutkimuksessa voidaan ottaa aikaperspektiiviksi 10 vuotta tai sitä enemmän, osa tutkijoista tekee tutkimusta 50–100 vuoden aikaperspektiivillä.

Työelämätutkijat ovat hahmotelleet neljä erilaista tulevaisuuden työelämän viiteskenaariota.

Näistä ensimmäistä luonnehtii verkostoituminen ja yhteydet. Tämä skenaario kulkee nimellä ”Connectivity”. Tässä vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa työtä tehdään pienissä yksiköissä, joissa verkostopääoma on tärkeä. Tämä on jatkumoa nykyiselle verkostoitumisilmiöllä, mutta verkostoituminen tulee syvemmäksi ja vahvemmaksi. Teknologia on tärkeässä roolissa: tieto liikkuu nopeasti, tietoa tulee eri lähteistä ja tärkeintä on tiedon yhdistäminen.

Verkostoitumiselle vastakkainen on kriisiytyvän kehityksen skenaario, jossa työsuhde määrittää ihmisen koko elämän. Työelämään muodostuu suuria yhteenliittymiä, jotka sulkevat sisäänsä tietyn määrän ihmisiä. Suuret yhteisöt hoitavat ihmisen elämän kokonaisuuden. Yhteisössä on sisällä mm. koulut ja päiväkodit, terveydenhoito ja täydennyskoulutus. Nämä yhteisöt voivat olla yritysten yhteenliittymiä tai kansainvälisiä suuria yksittäisiä yrityksiä. Nämä yhteisöt elävät ikään kuin muurien sisällä huolehtien omistaan. Ne, jotka jäävät ulkopuolelle ovat oman onnensa nojassa ilman tukea ja mahdollisuuksia. Tämä mahdollinen kehityssuunta olisi jatkumoa esim. kaupan alan kanta-asiakasrekisterien laajentumiselle. Jos ajatellaan vaikka S-ryhmän tai K-ryhmän kehitystä, joka kulkee siihen suuntaan, että kanta-asiakkaille perustetaan oma pankki, vakuutusyhtiöt jne. Tämä skenaario on globaali ja voisi aktivoitua esim. jos kehitys kriisiytyisi ja vaikka valtioiden rajat suljettaisiin ekologisen tai poliittisen kriisin seurauksena. Tällöin haluttaisiin turvata oman väestön, oman yhteisön elinolot.

Kolmas viiteskenaario hahmottelee hyvin yksilökeskeisen vaihtoehtoisen tulevaisuuden, ollan tähtiä kaikki. Tässä visiossa jokainen brändää itsensä ja osaamisensa. Verkostoista haetaan näkyvyyttä. Ollaan ikään kuin elokuvatähdet, jotka kokoavat ympärilleen erilaisia työprojekteja. Henkilöbrändi on tässä määrittävä tekijä ja kehitys kulkisi huippuindividualistiseen suuntaan. Omnipotentti tähteys perustuisi sille, että ihmisen omasta kapasiteetista ei olisi paljoakaan käytössä vaan tietokone ja ihminen sulautuisivat yhteen ja meistä tulisi supersuorittajia ja superkyvykkäitä. Kyvykkyys olisi niin suurta, että olisimme sarjaeksperttejä Serial Eksperts. Yhden alueen tähteydestä siirryttäisiin toiselle alueelle. Tässä skenaariossa kenenkään ei tarvitsisi tehdä työtä elääkseen vaan perusturvat tulisi muualta, joko peritystä omaisuudesta tai yhteiskunnan turvasta tai osa-aikaisesta työstä. Työn tekeminen toisi valtavat tulot. Välillä voitaisiin tehdä suorittavaa työtä ja olla valtavan iloinen ja onnellinen siitäkin. Tämä vaihtoehtoinen tulevaisuus jatkaisi Idols-kulttuuri ja business-tähteys linjaa. Dream Do ja toteuta unelmasi- iskulauseet ovat tämän skenaarion esiasteita. Tässä kukaan ei olisi huono tai lahjaton.

Neljättä vaihtoehtoista tulevaisuutta voisi kutsua vapaaehtoistyön skenaarioksi. Tässä mallissa eettiset periaatteet ovat keskeisessä asemassa elämää määrittävänä tekijänä. Lähiyhteisö on merkittävä. Luomuviljely, pienet yhteisöt ja lähiverkosto toimivat ankkureina. Kohtaaminen lähiyhteisössä olisi globaalia tuhansien kaverien Facebook-verkostoa tärkeämpää. Raha, menestys ja valta eivät olisi niin merkittäviä kuin paikallisuus, sosiaalisuus ja onnellisuus. Menestystä ei mitattaisi bruttokansantuotteella vaan jollain onnellisuusindeksillä. Tässä skenaariossa ihmiset asuisivat itseään ylläpitävissä yhteisöissä. Tätä luonnehtisi hallitun vähenevän kasvun tavoitteet.

Mihin päädytään

Ei ole sattumanvaraista, mihin vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen päädymme Kaikkia näitä indikaatioita ja tekijöitä on jo olemassa. Mutta, mikä sitten vaikuttaa kehityksen kulkuun. Mihin suuntaan ollaan vahvimmin menossa?

Leena Jokisen käsitys on se, että mikään näistä skenaarioista ei tule toteutumaan sellaisenaan vaan näistä kaikista tulee vaikutteita.

”Jokaisen ihmisen valinnoilla on tulevaisuutta ohjaava vaikutus, mutta mukaan tulevat myös erilaiset äkilliset tekijät ja ekologia, eikä pidä unohtaa myöskään sattumaa. Jos pitäisi sanoa, mitkä ovat vahvistuvia asioita, oletan, että verkostoituminen lisääntyy ja vapaaehtoistyöskenaariosta tunnevaltaisuus lisääntyy. Voi olla myös niin että lähitulevaisuudessa tällainen voittajien maailma vahvistuu. Uskon, että talouden raadollisuus lisääntyy. Finanssikriisi ei vielä muuttanut kehityksen suuntaa vaan erilaisilla elvytyksillä on jatkettu business as usual – linjaa”, Jokinen sanoo.

Kriisiskenaarioissa tärkeimmiksi työelämän ja elämän taidoiksi nousevat perustarpeisiin liittyvät taidot: ruoka, suoja, lääkintä, huolenpito ja lämpö. Jos haluaisi varautua tulevaisuuteen kannattaisi harjoittaa myös kädentaitoja ja perustaitoja teoreettisen opiskelun lisäksi.

Kohtaamisen ammattilaiset

Tarvitaanko tulevaisuudessa työnohjaajia?

Leena Jokinen uskoo, että lähitulevaisuudessa johdon mentorointi ja sparraus lisääntyvät samoin yksilöllisen koulutuksen tarve.

Työnohjaus voisi olla yksi opintosuoritus johtamistutkinnossa.
Työnojaus voi kehittyä myös monimuotoisemmaksi. Henkinen valmennus ja mielen valmennus lisääntyvät. Työelämässä mietitään, miten saada koko inhimillinen potentiaali aktivoitua ja kaikki rationaalinen kyvykkyys käyttöön.

Suorittavassa työssä robotit lisääntyvät. Monet työvoimavaltaiset alat muuttuvat rajusti ja niissä myös työnohjauksen tarve vähenee. Robotit eivät tarvitse työnohjausta. Kyborgiteollisuus ja hologrammit ovat jo teknisesti valmiina. Akateemisessa maailmassa, varsinkin Japanissa, suuri osa luennoista toteutetaan jo hologrammien avulla.

Työnohjaus säilynee inhimillisen kohtaamisen alueena. Työnohjaajat ovat inhimillisen ulottuvuuden vaalijoita ja rakentajia. Työnohjaus on kohtaamisen taidetta, ihmissuhdetaidetta, tunneulottuvuuden ja inhimillisen ulottuvuuden rakentamista. Työnohjaavat voivat olla arvojen kehityksen ankkureita ja tienviittoja. Sitä mukaa, kun siivoamme inhimillistä kohtaamista pois työelämän käytännöistä, tarve kohtaamiseen kasvaa. Ainakin niin kauan kuin on jäljellä jotain muuta kuin tehokkuus, kohtaamisen työläiset saavat siivun kansantaloudesta.

Leave a Reply